Mika Waltari on syntynyt Helsingissä 19. syyskuuta 1908, hän kuoli 26. elokuuta 1979. Perheeseen kuului puoliso Marjatta Luukkonen, heillä oli yksi tytär: Satu Waltari.
Hänellä oli vakinainen työ Suomen Kuvalehden toimittajana vuoteen 1938 saakka, jolloin hän jäi vapaaksi kirjailijaksi.
Waltari syntyi kummankin vanhempansa puolelta talonpoikaisiin sukuihin, jotka olivat kaupungistuneet jo pari sukupolvea aikaisemmin. Waltari kuvaillaan usein rauhalliseksi, ystävälliseksi ja lämpimäksi ihmiseksi.
Waltari syntyi kummankin vanhempansa puolelta talonpoikaisiin sukuihin, jotka olivat kaupungistuneet jo pari sukupolvea aikaisemmin. Waltari kuvaillaan usein rauhalliseksi, ystävälliseksi ja lämpimäksi ihmiseksi.
Waltarin elämään kuului kuitenkin alkoholismi sekä vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, jotka pakottivat hänet monesti sairaalahoitoon. Tapahtumat seurasivat toisiaan yleensä tietyssä järjestyksessä: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen.
Tuotanto
Waltarin tuotantoon kuuluu historiallisia romaaneja, novelleja, runokokoelmia, näytelmiä, elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia ja opaskirjoja. Waltarin ensimmäinen teos Jumalaa paossa ilmestyi vuonna 1925. Hänen varsinainen läpimurtonsa oli romaani Suuri illusioni, joka ilmestyi 1928.
Mika Waltarin pääteoksena pidetty Sinuhe egyptiläinen ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1945 ja siitä tuli nopeasti kansainvälinen menestys. Romaani kertoo Sinuhesta, egyptiläisestä lääkäristä ja hänen seikkailuistaan muinaisessa Egyptissä. Teos on käännetty 40 eri kielelle.
Waltarin tärkeimpiä historiallisia teoksia ovat Sinuhe egyptiläisen lisäksi mm. Mikael Karvajalka (1948), Johannes Angelos (1952) ja Turms kuolematon (1955). Historiallisten romaanien lisäksi Waltari kirjoitti myös paljon novelleja ja pienoisromaaneja. Näistä tunnetuimpia Suuren illusionin ohella ovat Ei koskaan huomispäivää (1937), Fine van Brooklyn (1938) ja Kultakutri (1946). Waltari kirjoitti myös muutamien kuuluisien kotimaisten elokuvien käsikirjoitukset, esimerkiksi Kulkurin valssin ja Komisario Palmu – elokuvat.
Waltari
oli kirjoittajana monipuolinen, hän hallitsi niin kevyet komediat kuin
vakavat ja pohdiskelevat teokset. Hänet muistetaan myös ahkeruudestaan:
vain harva suomalainen kirjailija on pystynyt samanlaiseen
kirjoitusnopeuteen ja julkaisutiheyteen. Kriitikoitaan hämätäkseen – ja
ehkä nolatakseenkin – Waltari osallistui kirjoituskilpailuihin usein
salanimillä. Viihteellisimpiä kirjojaan ja novellejaan Waltari julkaisi
myös salanimillä, ehkä siksi ettei itsekään arvostanut niitä kovin
paljon tai sitten vain kätkeäkseen tuotteliaisuuttaan.
Waltarin inspiraatiolähteenä olivat erilaiset kuvat ja kartat. Hän luki
paljon myös historiallista taustatietoa. Hän on ammentanut kirjoihinsa
lisäksi hyvin paljon omista elämänkokemuksistaan, jotka liittyivät
ihmissuhteisiin, asuinpaikkoihin, tunnettuun Tulenkantajat-ryhmään,
matkoihin ja sotaan.Lähteet
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Mika_Waltari_1939.jpg?uselang=fi
http://www.nysalor.net/kirja/waltari.html
http://www.kirjaseuranta.fi/Mika_Waltari/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mika_Waltari